Eksoottinen, jännittävä, liikuttava tarina pienen englantilaispojan elämästä Etelä-Afrikassa toisen maailmansodan kuohuvina vuosina. Kirjan sankari, Peekay, on vasta viisivuotias, kun hänet lähetetään kauas pois turvallisesta lapsuudenkodistaan sisäoppilaitokseen, buurikouluun, missä hän ainoana englantilaisen joutuu natsismin lumoissa elävien afrikandipoikien säälimättömän simputuksen kohteeksi. – Tästä alkaa tarina, joka vie lukijan suoraan Afrikan sydämeen, rasismin ja sorron mutta myös henkeäsalpaavan kauneuden maailmaan. Peekayn vaiheet, joita saamme seurata viidentoista vuoden ajan, kuljettavat meitä keskelle toinen toistaan omalaatuisempia yhteisöjä, joissa afrikkalainen ihminen, nainen ja mies, osoittaa voimallisimpia, persoonallisimpia ominaisuuksiaan, niitä, jotka tuntuvat ammentavan suoraan polttavan ja hedelmällisen maaperän alkulähteistä. Peekayn tie sorretusta, laiminlyödystä pikkupojasta itsestään tietoiseksi huippunyrkkeilijäksi, mustien oikeuksien puolesta taistelevaksi ”Sammakonpoikaenkeliksi”, on uskomaton sankaritarina. Läsnä on kaikki se mitä ihminen pelkää, toivoo ja rakastaa – mutta aurinko on kuumempi räjähdysalttiin Afrikan taivaan alla.
(takakansiteksti)
 
Oma kommentti: Pidän tällaisista selviytymistarinoista, joissa joku joutuu lapsena yksin johonkin uuteen ympäristöön ja onnistuu pärjämään siellä vaikeuksista huolimatta. Kirjan alku muistuttaa siinä mielessä teosta "Siipirikko" jonka on kirjoittanut Jennifer Lauck.
Vaikka tämä Courtenayn kirja, toisin kuin tuo Siipirikko-teos joka on omaelämänkerrallinen, onkin fiktiota ja siinä esiintyy omituisia tyyppejä, se on kuitenkin uskottavan tuntuinen, eikä vaikuta sadulta. Muussa tapauksessa olisin varmaan kyllästynyt lukemaan sitä, koska pidän enemmän todentuntuisista tarinoista.
 
***